21 Sept 2018

DARE TO LEARN 2018

Kesällä löysin vapaaehtoistyö-sivun Hiiop.fi ja aloin selaamaan erilaisia vapaaehtoistapahtumia, joihin voisin osallistua. Tämä kyseinen kansainvälinen oppimisen tapahtuma pisti silmääni, sillä olin kuullut siitä aikaisemminki (siis viimevuonna, kun se ensimmäisen kerran järjestettiiin!). Nopeasti ilmoittautumisen jälkeen asiat alkoi rullaamaan ja sain tietää, että olen International Guests-tiimissä. Tehtävänämme oli pitää huolta etenkin kansainvälisistä vieraista ja ohjata sekä auttaa heitä parhaamme mukaan, olla tunnelman kohottajia ja ottaa vastaan ulkomaisia vieraita. 

This summer I found this volunteer website called Hiiop.fi and started to check it out. Dare to Learn, international lifelong-learning event got my attention, because I had heard about it earlier (last year when it was arranged for the first time!). Quickly after signin up, I started to get info and that I am in the International Guests team. Our job was to take care of the guests of this event, both guide and help them and also cheer them up! We also did welcome the international guests.

Maanantai-iltana 10.9., viikko ennen varsinaista tapahtumaa, meille vapaaehtoisille pidettiin koulutus Aalto Yliopistolla. Meille opetettiin, miten olla paras vapaaehtoistyöntekijä-versio itsestään, ja tehdä D2L:sta maailmanluokan tapahtuma. Ilta oli silmiäavaava ja sain paljon lisäinformaatiota! 

In the evening on 10th of September, 1 week before the event, we had volunteer training in Aalto University Desing Factory. There we were taught how to be the best volunteer-version of ourselves and make Dare to Learn the world class event by our participating. This was a nice evening and I got so much more information for the event and I started to expect it a lot more!



Kun D2L-viikko alkoi, kaikilla vapaaehtoisilla oli maanantaina vuorot (aamu-, päivä-, ilta- ja yövuoro), jolloin menimme tekemään vielä viimehetken siivouksia, tavaroiden järjestelyjä yms. Jo siellä tapasin paljon uusia ihmisiä (oikeastaan jo koulutuspäivässä tapasin monia) ja olin todella innoissani ollessani osana tälläistä tapahtumaa! Olimme varanneet viiden muun vapaaehtoisen kanssa kämpän Helsingistä tapahtuman ajaksi. Taas uusia tuttavuuksia!

When the D2L-week came, all the volunteers got their own shift in construction day on Monday 17th. Mine was 4-8pm, and we did cleaning and brought things to their places. Already there I met new people (actually already in the training day) and I was so excited to be part of this event! We had reserved a flat with 5 other volunteers, who I haven’t met before -> again meeting new people. 

18/9/2018

6.15
Herätyskello soi, aika herätä ja lähteä vapaaehtoiseksi! Suurinosa vapaaehtoisista työskenteli toisen tapahtuma päivän, ja toisena päivänä pääsi nauttimaan tapahtumasta vierailijana. Minulle tarjoutui tilaisuus työskennellä tiistaina ja vierailla keskiviikkona.

Alarm is ringing, time to get up for the volunteerday! So most of the volunteer were working only one day and other day could take part of the event as a visitor.

7.45
Vuoroni alkoi Kaapelitehtaalla ja ensiksi olin auttamassa narikassa ja sisääntulossa.

Started working in Kaapelitehdas and I was first helping in the cloak tent and entrance.

9.00
Tapahtuma alkoi virallisesti ja Grand Opening-puhujat aloittivat Päälavalla. Monet ihmiset ympäri maailman kerääntyivät Kaapelitehtaalle valmiina oppimaan! 

The event has officially begun and Grand opening speakers started on the Main Stage. Many people around the world were gathered to Kaapelitehdas, ready to learn!


9.56
Pian alkaisivat ensimmäiset työpajat. Olin jo tässä vaiheessa saanut olla monelle ihmiselle avuksi.

Soon workshops will start and the real action is about to happen. I had already helped few visitors with the map and schedules.



11.24
Koko aamupäivä melko samalla teemalla: Ihmisten auttamista, paikkojen kiertelyä, asioiden selvittämistä ja näytteilleasettajiin tutustumista. Aika lähteä lounaalle! Ruoka tarjottiin vapaaehtoisille ja myös erilaisia välipaloja oli tarjolla.

Same theme the whole morning: Helping people out, walking around the area, solving problems and getting to know the exhibitors. Time to eat lunch! Food was served for all the volunteers and also lots of different snacks.

12.44
Kävelin ympäriinsä, nautin kansainvälisestä ilmapiiristä ja ohjeistin ihmisiä Päälavalle kuuntelemaan seuraavaa keynote-puhujaa.

Walking around, enjoying the international atmosphere and guiding people for the next keynote speaker in the Main stage.

13.30
Tapasin kaksi muuta vapaaehtoista ja aloimme valmistautua suurlähetystö-henkilöiden saapumista varten. Vastaanotin heidät infossa, toivotin tervetulleeksi ja ohjasin heidät kierroksen aloituspaikkaan. Oli kiinnostavaa ja kunniallinen tehtävä tavata eri maiden suurlähetystöjen diplomaatteja, ja hienoa että he olivat tulleet katsomaan tätä tapahtumaa.

Meeting some other volunteers and preparing for the embassy personnels to arrive. I was welcoming them to the tour and others guided them in the tour. It was interesting and honorable task to meet embassy diplomats from different countries and nice that they came to see this amazing event.

15.21
Diplomaattien kierros päättyi ja minun vuoroni oli päättymässä neljältä. Ensimmäinen tapahtumapäivä meni hyvin ja siellä oli hauskempaa kuin olin osannut kuvitella.

Embassy tour was over and my shift was ending at 4pm. The first day of the event has gone well and it was even more fun than I expected. 

17.08
Saavuimme kämpille ja söimme iltaruuan. Oloni oli onnellinen ja hyvällä tavalla väsynyt, tiesi että oli antanut kaikkensa. Jo työskennellessäni olin oppinut asioita ja odotin huomista innolla: Kuinka paljon lisää voisin oppia, kun voin täysillä keskittyä kuuntelemaan puhujia ja osallistumaan työpajoihin?

At the flat and eating some dinner. Feeling very happy and exhausted but in a good way. Already I had learned something and waiting for tomorrow: How much more could I learn when I can fully focus to speakers and attend to workshops?



19/09/2018

Tänä aamuna sai nukkua tunnin pidempään, koska menimme paikalle päivän avaukseen. Kävimme viemässä matkatavarat rautatieasemalle, sillä kämppä piti luovuttaa aamupäivällä. Asunto oli todella hyvä tälläiseen lyhyeen vierailuun, ja mahduimme melko hyvin elämään siellä sen verran kuin kerkesimme asunnolla olemaan.

This morning we were able to sleep longer, because we were aiming to see the first speakers of the day two. We walked to the railway station to drop our luggage there for the day, because we needed to check out from the flat 11 am. This apartment was very nice and enough for us six during this short stay.



Ensimmäiset puhujat olivat todella innostavia. Paikalla oli esimerkiksi Kahoot-ohjelman keksijä Jamie Brooker sekä Camilla Tuominen, kenen juttuun olin tutustunut ensimmäistä kertaa tiistaina. Puhujien jälkeen alkoi päivän ensimmäinen työpaja-rupeama. Toinen toistaan opettavaisempia työpajoja kutsui osallistumaan niin, että päättäminen oli vaikeaa. Valitsimme kuitenkin Emotion and Learning-kategoriasta Camilla Tuomisen pitämän työpajan, jossa käsiteltiin tunteita piirtämisen ja kirjoittamisen avulla. Tavoitteena oli oppia pääsemään tunteiden sekamelskasta selkeyteen ja niiden ymmärtämiseen. Pidin todella paljon Camilla tavasta puhua ja esiintyä jo lavalla, mutta workshopissa sain vieläkin enemmän irti. Aloin ymmärtämään mikä hänen juttunsa on. Saimme työpajassa muutaman erilaisen pohdintatehtävän, ja Camilla oli itse piirtänyt meille pohjat, joihin saimme purkaa tunteitamme ja ajatuksiamme. Itse sain tästä paljon innostusta ja haluankin jatkaa tällaista "tunteiden purkamista" ja selvittämistä jatkossa joko piirtämällä tai kirjoittamalla.

First speakers were very inspirating. One of them was Kahoot-founder Jamie Brooker and other was Camilla Tuominen, who I have met first time yesterday. After those keynote-speakers, the first workshops began. All workshops were very interesting and it was hard to decide which to choose. Luckily we chose the one where Camilla Tuominen was teaching. She talked about Emotions and Learning and how to get from emotion confusion to clarity and understanding. In the stage I liked a lot how Camilla spoke and performed, but in the workshop I started to really realize what was her thing and passion. We got few tasks, where we thought different emotions and ideas in our head. Camilla had drawn us doodles, where we were able to put our emotions and thoughts. I got so much excitement of this workshop and I want to continue this later whenever I have different thoughts and feelings.


Seuraava työpaja, johon osallistuimme oli Samok - University of Applied Sciences Students in Finland järjestämä. Siihen osallistuimme kiinnostavan otsikon takia: "How to be a better person?" Kuka ei haluaisi olla parempi versio itsestään? Työpajassa pääaiheena oli myös tunteet ja niiden tunnistaminen sekä tunteiden hyödyntäminen työelämässä. Tässä työpajassa meitä opetti Ira Stiller. Hän antoi tehtäviä, joissa keskustelimme pienissä ryhmissä tunteiden merkityksestä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunteet ohjaavat keskustelua ja niiden avulla voimme myös tunnistaa miten muut reagoivat esillä olevaan asiaan. Huomasin tässä vähän samoja aiheita kuin edellisessä työpajassa: tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja hyväksyminen. Etenkin jonkin tunteen hyväksyminen on tärkeää, sillä kun tuntee itsensä (ja tunteensa) paremmin voi ymmärtää myös muita paremmin. Tärkeää on myös oivaltaa, miten ilmaisee erilaisia tunteita itse ja kuinka vastaanottaa tiettyjä tunteita muilta ihmisiltä. Kaikki tunteet eivät todellakaan ole yhtä helppoja ilmaista ja vastaanottaa. Myös ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat siihen, kuinka ilmaisee itseään: toisten kanssa voi olla miten vaan ja toisten kanssa ollaan ehkä hieman varauksellisia, eikä päästetä kaikkea ulos. - No ehkä tämä tunteista tällä erää, sain niin paljon uutta tietoa ja oivalluksia tuosta keskiviikko aamusta, jonka teemana oli selvästi tunteet ja niiden hyödyntäminen. Työpajojen pituus oli 45min/työpaja, joten aika jäi melko lyhyeksi ja olisi halunnut jatkaa aiheiden parissa pidempään, mutta onneksi sai edes tämän verran tietoa ja rutkasti kiinnostusta!

The next workshop we attended to, was arranged by Samok - University of Applied Sciences Students in Finland. We attended to it because it had such an interesting title: "How to be a better person?" Because who wouldn't want to be a better version of herself? The main theme in this workshop was also recognizing own emotions and using them for better work-life. Ira Stiller was the teacher in this workshop. She gave us tasks that we discussed about the meaning of emotions guiding social interaction. Feelings are a bridge between body and mind, and they help us go through discussions. With feelings we can recognize how others react to the question of the conversation. I recognized that these two workshops we've been were kind of same and they supported each other. It's really important to approve your own feelings, because when you know yourself (and your emotions), you can easier understand other people. It is also important to know how you express your feelings and how to receive different feelings from others. All of the feelings are not as easy to express and to receive. People around us are affecting how much we express our feelings: it's easier with others. - This was about emotions that I recongnized was the theme of this morning. 



Iltapäivällä osallistuimme Akavan-opiskelijoiden järjestämään TourDeSkills-tehtävärataan. Osallistuimme neljän ryhmänä, jossa oli ainoastaan toisillemme tuntemattomia ihmisiä. Tässä tehtäväradassa onneksi pääsimme tutustumaan toisiimme ja saimme heittäytyä. Kuinka hyvä lopetus Dare To Learnille! Loppu tapahtumapäivän kuuntelimme eri puheita Vision Stagella ja Päälavalla, kunnes oli aika lähteä kotia kohti. Iloinen ja inspiroitunut fiilis (jälleen kerran) jäi koko tapahtumasta päälimmäiseksi mieleen. Tämä ei varmasti jäänyt ainoaksi kerraksi, kun osallistun Dare To Learniin! Kiitos kaikille muille vapaaehtoisille, huikealle järjestäjätiimille ja mahtaville puhujille!

In the afternoon we attended to TourDeSkills by Akava students, where we did tasks with four unknown people. Luckily we got to know each other a little and I go to challenge myself. It was very good ending to Dare To Learn. Rest of the day we listened various speakers in Vision Stage and Main Stage, until it was time to go home. Joy and inspiration filled my mind (once again) and this wasn't definitely my last time in Dare To Learn! Thanks for all other volunteers, this wonderful organization and great speakers!


15 Sept 2018

D-DRINK


Maksanpuhdistus eli D-Drink kuuri alkaa olla lopuillaan. 13 päivää joka aamu nyt juotu sitä vihreää, aluksi pahanmakuistakin juomaa. Pikkuhiljaa siihen makuun onneksi tottui 😁


Aloitin D-Drink puhdistuksen kokeillakseni sitä ja boostatakseni oloa myös tulevaa CellReset-puhdistusta varten. Elämän aikana kun kehoon kerääntyy erilaisia myrkkyjä: ilmansaasteet, lääkkeet, ruuan säilöntä- ja lisäaineet, alkoholi, pikaruoka, kemikaalit, vain muutamia mainitakseni. Nää kroppaan kuulumattomat aineet häiritsee solujen, kudosten ja elinten normaalia toimintaa, ja maksa sekä munuaiset ovat isolla rasituksella yrittäessään poistaa myrkkyjä kehostamme. D-Drink kuuri on luotu juuri näitä asioita silmälläpitäen, sillä se sisältää maksan normaalia toimintaa ylläpitäviä ja myrkkyjä sitovia ainesosia.




Itse henkilökohtaisesti huomasin muutoksen ihossa. Fitlinen-tuotteet ovat ylipäätään auttaneet mua saamaan "normaalin" ja hyvinvoivan ihon. Oon alkanut nauttimaan meikittömästä ihosta, kun ei tarvitse peitellä mitään epäpuhtauksia! D-Drink kuurin aloittaessani muutamat epäpuhtaudet nousivat pintaan, koska keho alkoi puhdistua. Nyt kuurin lopussa iho on puhdas ja olo virkeä, vaikken noudattanut oikeastaan kuurin kuuluvia ravinto-ohjeita hirmu tarkasti. Joskus vielä aion tehdä tämän kaksiviikkoisen kunnolla, ja olla päästämättä kehooni ylimääräisiä aineita. Katsotaan sitten uudestaan tuloksia 😎 Nyt jäädään ootteleen CellResetin alkamista! Kivaa viikonloppua sulle!



12 Sept 2018

SUMMER '18

Päätin kerrata kulunutta kesää täällä bloginkin puolella kännykän kuvien muodossa. Kesä 2018 oli joskin työntäyteinen, myös täynnä kesäfiilistä ja juttuja, joita sain tehdä ihanien ihmisten kanssa.


  1. Mun kesä alkoi oikeastaan jo Edinburghissa kun koko toukokuun siellä oli lämmintä ja auringon paistetta.
  2. Heti Suomeen päästyäni aloitin kesätyöt Loimaan Osuuspankissa.
  3. Tänä vuonna kävimme viisissä eri valmistujaisjuhlissa. Kiirettä riitti!
  4. Loimaalla järjestettiin CityFest kesäkuun toisena viikonloppuna. Siellä esiintyi mm. Elastinen, Reino Nordin sekä Roope Salminen&Koirat.


  1. Juhannus vietettiin kavereiden kanssa mökillä suomalaisissa järvimaisemissa!
  2. Ruisrock ei pettänyt tänäkään vuonna <3
  3. Tänä kesänä ei ainakaan säästä voinut valittaa! Helteillä tulikin kitattua ihan urakalla resto+activize-cocktailista lisää mineraaleja ja vitamiineja.
  4. Vuonna 2016 valmistuneiden ylioppilaiden reunion pidettiin White party-teemalla


  1. Salla 21v <3 Ollaan Sallan kanssa nähty tän kesän aikana varmaan enemmän kuin koko meidän kaveruuden aikana yhteensä :D
  2. Tehtiin kesäretki perheen kanssa Raumalle. Lähestyessämme autolla kaupunkia, alkoi satamaan ihan kaatamalla. Juoksimme autosta ravintolaan n. 20 metriä ja kastuimme silti melko paljon. Onneksi ruokailun aikana sade oli loppunut ja pystyimme illalla vielä kiertelemään Vanhassa kaupungissa.
  3. Juhlittiin kavereiden kesken mun 21v synttäreitä noin 2 kuukautta jälkikäteen :D
  4. Mun ihka ensimmäinen Dream Teamin tiimipäivä ja mikä fiilis siellä oli! Noihin tapahtumiin on päästävä jatkossakin!


  1. Vietettiin äitini valmistujaisjuhlia elokuun toisena viikonloppuna <3
  2. Viimeinen työpäivä OPlla. Haikeat fiilikset oli, sillä tykkäsin todella paljon olla tuolla töissä.
  3. Blockfest 2018 <3
  4. Post Malone Blockfesteillä.



1., 2., 3. & 4. Kesän vika viikonloppu: Cheekin uran päätöskonsertti Lahdessa. Oli todella hieno show ja epätodellinen fiilis, siitä että Cheek lopettaa...


3 Sept 2018

UNELMASEMINAARI

Paikka koristeltiin ihanilla yksisarvis-ilmapalloilla!

Syyskuun ensimmäinen päivä oli odotettu monella tapaa. Uusi kuukausi alkoi, vuodenaika vaihtui ja kesä päättyi sekä Unelmaseminaari järjestettiin. Eniten odotin kyllä jälkimmäistä. Viimein tuo mahtava tapahtuma olisi! Heräsin ajoissa: kävin suihkussa, meikkasin ja laitoin hiukset. Söin aamupalan ja tein lounaan mukaan. Lähdin bussilla kohti Helsinkiä aamu kymmenen jälkeen. Perillä olin puoli yhdeltä ja yhden aikoihin olimme sopineet treffit ravintola Maxinen (paikka, jossa unelmaseminaari järjestettiin) eteen. Aloitimme paikkojen järjestelyn yhdeltä. Kaikki oli helppo laittaa valmiiksi, sillä Satu ja Eveliina olivat miettineet asiat hyvin etukäteen.

Jaoimme ihmisille aluksi Activize-alkudrinkkejä

Kolmen aikaan porukkaa alkoi valua sisälle. Oli huikeaa nähdä niin monta unelmista, niiden toteuttamisesta, positiivisuudesta ja motivaatiosta kiinnostunutta ihmistä samassa paikassa. Pikkuhiljaa kaikki löysivät paikkansa katsomosta, jolloin Eveliina ja Peppiina aloittivat puhumisen. Aiheena tässä seminaarissa oli siis kokonaisvaltainen hyvinvointi, unelmien toteuttaminen suurena osana sitä. Alkuun he puhuivat ravinnosta, levosta ja liikunnasta, kertoivat omia kokemuksiaan ja tarinoitaan sopivasti joka väliin. Jo näistä aiheista sain paljon irti, ja kun pääsimme itse asiaan olin innoissani.

Tärkeimpänä mieleeni jäi lause, joka sanottiin jo melko alussa: Onko tänään sulle vain yksi päivä VAI onko tänään sun päivä yksi? Jos haluaa saada jotain aikaiseksi, on vain aloitettava ja päätettävä että tänään on se päivä. Turha odotella oikeaa hetkeä, sillä sitä ei tule. Pitää vain alkaa tekemään pieniä asioita kohti haluamiaan asioita. Tätä lausetta oon miettinyt paljonkin tän jälkeen, ja oikeastaan se oli mulla jo tiedossa aikaisemminkin. Nyt se vaan kolahti jollain tavalla enemmän kuin ennen. Turha sitkutella ja vetkuttaa toiminnan aloittamista. Sen kuin aloittaa niillä taidoilla ja tiedoilla, mitä omistaa! Vähän samaa aihetta jo sivusin tämän blogin "uuden ajan" ensimmäisessä postauksessa.

Itsensä hyväksyminen oli myös keskeinen aihe, joka jäi minulle mieleen. Opetella rakastamaan omia hyviä sekä huonoja puolia. Siinäpä vasta haaste..., joka pitää kyllä opetella perinpohjaisesti. Vasta kun hyväksyy itsensä sellaisena kun on ja pystyy olemaan aidosti sellainen kuin on, voi löytää enemmän juuri niitä oikeanlaisia ja samankaltaisia ihmisiä elämäänsä. Ihmisistä omassa elämässä haluan kirjoittaa oman postauksen, sillä siitä on jo aiempia ajatuksia niin paljon, etten halua tätä postausta täyttää niillä :-)


Liike aiheuttaa iloa ja energiaa, joten pääsimme myös tanssimaan ja pomppimaan aina välillä. Luentojen välissä pidimme tauon, jonka aikana kerkesi kiertämään yhteistyökumppaneiden pisteillä ja hakemaan ruokaa. Paikalla oli esimerkiksi Smooth It:n smoothiemaistattajia ja maukas vihersmoothie, Stoolin tytöt tekemässä pikakampauksia ja Satu ottamassa kehonkoostumusmittauksia. Myös Fitlinen tuotteilla oli oma paikka, ja siellä minäkin vietin aikaa kertomassa tuotteista sen verran kuin osasin. Tapahtumaan oli myös rakennettu ihana kuvausseinä, jossa otettiin innokkaasti kuvia.



Stoolin tyttöjen tekemä ihana letti!


Luennon toinen osio alkoi ja heti alkuun saatiin käyttää aivojamme. Piti miettiä itsestään sellaisia puolia, joista pitää ja joiden uskoo olevan hyödyllisiä. Sitten piti miettiä mitä voisi tehdä näiden taitojen avulla. Kolmannessa vaiheessa piti kirjoittaa ylös villeimmät unelmat, ja sen jälkeen ne asiat, joita tekemällä enemmän pystyisi saavuttamaan unelmansa. Piti myös miettiä, mitä sellaisia "huonoja tapoja" itsellä on, jotka estävät unelmien toteutumista ja joita pitäisi tehdä vähemmän. Pidin tästä harjoituksesta, sillä se sai ymmärtämään ettei asioiden tarvitse olla niin monimutkaisia. Alkaa tekemään sitä, mistä pitää enemmän ja alkaa päästä kohti unelmiaan.

Puhuttiin myös vastuun ottamisesta. Tehtävänä tässä käytettiin yksisarvista ja sen haluamista. Kysyttiin "Kuka haluaa tän yksisarvisen omakseen?" Suuri osa viittasi, samoin minä, kunnes muistin tämän saman jutun Dream Teamin tiimipäivästä. Nousin penkistä ja marssin hakemaan yksisarvisen itselleni. Sain aplodit. Tilanne tuntui niin hyvältä, sydän hakkasi ja oli epätodellinen olo. Tältäkö vastuun ottaminen tuntuu? Osaisinko toimia näin myös oikeassa tilanteessa? Osaisinko ottaa vastuun ensi kerralla kun mahdollisuus tulee eteeni? Entä jatkossa, osaanko ottaa vastuun elämästäni? Todellakin! Tästä lähin aion laittaa omat tarpeeni ja unelmani edelle, ja alkaa tekemään asioita unelmieni eteen!

Lopuksi Eveliina ja Peppiina jakoivat kanssamme 15 suurinta viisauttaan. Monta elintärkeää kohtaa, joiden avulla pystyy toteuttamaan unelmansa ja löytämään oman elämänsä tarkoituksen. Jaoin näistä kuvan mun Instagram tarinoihin, ja tällä hetkellä kuva löytyy profiilistani timantti-highlightsista! Mene katsomaan, jos säkin tarvitset inspistä ;-) Muutenkin Instagramin puolelta löytyy enemmän kuvamateriaalia mun käyttäjältä @sannivalimaki.



Iloinen yksisarvisen omistaja! 

Tapahtumassa jaettiin jokaiselle goodiebag, joka sisälsi ihania yllätyksiä, kuten: Elo-kookosveden, alennuskuponkeja, yksisarvis-cupcake pahveja, kuivashampoon ja hiusmaskin, fitskuja sekä ihanat Samas-korun tekemät pääskys-korvakorut. Kertakaikkiaan onnistunut päivä, siitä suuret kiitokset Eveliinalle, Satulle ja Peppiinalle, jotka jaksoitte tehdä suuren työn järjestäessänne päivää muiden auttamista varten!

Unelmien täyteistä viikonjatkoa!


30 Aug 2018

UUSI ALKU VAI JATKOA VANHAAN

Oon pyöritellyt näitä ajatuksia mielessäni siitä lähtien, kun en enää tehnyt postauksia työharjoittelusta. 

"Pitäiskö jatkaa?" "Mistä kirjoittaisin?" 
"Jaksaako kukaan lukee mun ajatuksia normielämästä?"



Muutamia kertoja oon jo lähtenyt suunnittelemaan ns. aiheita ja tehnyt päätöksen, että kyllä mä sen teen. Eipä oo ollut todellinen päätös näköjään, kun jäänyt toteuttamatta ja roikkumaan ja kummittelemaan vaan mun päähän. Vihdoin voin kuitenkin sanoa, että tässä sitä nyt ollaan. Kirjoittamassa klo 23.11, eikä tietoakaan unesta. (Toivottavasti tästä ei tuu tapa...) 

Edelleen oon ilman aiheita, mutta toisaalta miks lähteä rajaamaan. Voin kai mä tänne kirjoittaa sen, mitä milloinkin on mielessä. Tuun edelleen suhtautumaan melko rennosti tähän, enkä halua väkisinkin kirjoitella mitään. Väkisin väännettyä tekstiä tuskin kenenkään on kiva lukea. Joten tervetuloa vaan takaisin mun höpöttelyjen ääreen. Katsotaan mihin tää johtaa!


Haluun vielä tähän loppuun jakaa muutaman faktan musta:


Ihanaa loppuviikkoa! <3



24 May 2018

HOW I FEEL?



Päätin kertoa teille mitä mulle kuuluu ja miten täällä on mennyt, nyt kun harjoittelujakso on lopuillaan.

Asiat täällä on mennyt oikeinkin hyvin ja elämä rullaa, vaikka niin sanottu uuden viehätys on muuttunut arjeksi vasta viime viikkoina. Oon tykännyt olla töissä ja työkaverit ovat pitäneet musta. Kämppisten kanssa eläminen on sujunut. Mitään ongelmia ei tähän asti oo ollu, enkä usko että tänä lyhyenä aikana enää tuleekaan. Ollaan pärjätty täällä pienellä jääkaapilla sekä ilman tiskikonetta ja imuria. Vaikka pyykinpesukone saattoi yhtenä iltana hieman tulvia, on siitäkin selvitty ja saatu talonmiehen avulla korjattua.

Kun pysähdyn miettimään, että miten kiitollinen saankaan olla saadessani tällaisen mahdollisuuden alan mielessä listaamaan asioita, minkä takia olen onnellinen ja kiitollinen täällä. Näitä asioita pyrin tuomaan arkeen Suomessakin. Uuden näkeminen ja kokeminen lähes joka päivä on mahtavaa ja antaa energiaa. En sano, etteikö tää uutuuden viehätys olisi mahdollista arkielämässä Suomessa. Uudessa ympäristössä se on vaan helpompaa ja tulee jotenkin luonnostaan. Kotimaassa ja varsinkin arjessa sitä pitää etsiä, mutta uskon että tän kokemuksen jälkeen tahdon alkaa etsimään uusia asioita, ja ennen kaikkea löytämään uusia puolia niistä vanhoista asioista.




Royal Botanic Garden

Vaikka on ollut paljon uutta nähtävää ja koettavaa sekä tavannut uusia ihmisiä, silti yksinäisyyden tunne on tullut seuraksi silloin tällöin. Mulle oli todella helpottavaa saada tuttuja ihmisiä tänne vierailemaan, koska vaikka tykkäänkin viettää aikaa yksin, aika ajoin on tuttujen ihmisten läsnäolo  ja sen tärkeys korostunut mulle näiden kahden kuukauden aikana. Moni voi nyt ajatella, että onhan mulla kämppiksiä täällä ollut. On kyllä, ja se on ollut kivaa mutta omalla tavallaan siitäkin on tullut arkea ja heilläkin omat työnsä eikä meidän vapaat kovinkaan usein sopineet yhteen.






















Tänään mulla oli viimeinen työpäivä. Sieltä lähteminen oli toisaalta haikeaa, toisaalta odotan Suomeen lähtöä. Kuitenkin tuo työpaikka oli yksi merkittävä osa mun vuotta 2018 ja opin sielläkin paljon uutta. Luulen, että vasta kun täältä reissusta kotiudun tajuan oikeasti mitä tää kaksi kuukautta on antanut mulle, ja mitä oon oppinut. Vaikka tämä aika onkin ollut melko lyhyt, on se tuntunut niin sanotusti pitkältä. Ei huonolla tavalla, mutta on tuntunut normaalilta asua täällä Iso-Britanniassa, eikä Suomessa, jollain tavalla unohtanut elämän siellä hetkeksi aikaa. Odotan kuitenkin paluuta kotiin, ja sitä että näen mun kaikki läheiset ja kaverit.


Edessä on kaksi kokonaista päivää täällä Edinburghissa. Sunnuntai-aamuna lentomme lähtee kohti kotia. Parhaamme mukaan yritämme ottaa vielä kaiken irti tästä valtavan monipuolisesta kaupungista.

Aurinkoista viikonloppua!