HOW I FEEL?

Päätin kertoa teille mitä mulle kuuluu ja miten täällä on mennyt, nyt kun harjoittelujakso on lopuillaan.

Asiat täällä on mennyt oikeinkin hyvin ja elämä rullaa, vaikka niin sanottu uuden viehätys on muuttunut arjeksi vasta viime viikkoina. Oon tykännyt olla töissä ja työkaverit ovat pitäneet musta. Kämppisten kanssa eläminen on sujunut. Mitään ongelmia ei tähän asti oo ollu, enkä usko että tänä lyhyenä aikana enää tuleekaan. Ollaan pärjätty täällä pienellä jääkaapilla sekä ilman tiskikonetta ja imuria. Vaikka pyykinpesukone saattoi yhtenä iltana hieman tulvia, on siitäkin selvitty ja saatu talonmiehen avulla korjattua.

Kun pysähdyn miettimään, että miten kiitollinen saankaan olla saadessani tällaisen mahdollisuuden alan mielessä listaamaan asioita, minkä takia olen onnellinen ja kiitollinen täällä. Näitä asioita pyrin tuomaan arkeen Suomessakin. Uuden näkeminen ja kokeminen lähes joka päivä on mahtavaa ja antaa energiaa. En sano, etteikö tää uutuuden viehätys olisi mahdollista arkielämässä Suomessa. Uudessa ympäristössä se on vaan helpompaa ja tulee jotenkin luonnostaan. Kotimaassa ja varsinkin arjessa sitä pitää etsiä, mutta uskon että tän kokemuksen jälkeen tahdon alkaa etsimään uusia asioita, ja ennen kaikkea löytämään uusia puolia niistä vanhoista asioista.

Royal Botanic Garden

Vaikka on ollut paljon uutta nähtävää ja koettavaa sekä tavannut uusia ihmisiä, silti yksinäisyyden tunne on tullut seuraksi silloin tällöin. Mulle oli todella helpottavaa saada tuttuja ihmisiä tänne vierailemaan, koska vaikka tykkäänkin viettää aikaa yksin, aika ajoin on tuttujen ihmisten läsnäolo  ja sen tärkeys korostunut mulle näiden kahden kuukauden aikana. Moni voi nyt ajatella, että onhan mulla kämppiksiä täällä ollut. On kyllä, ja se on ollut kivaa mutta omalla tavallaan siitäkin on tullut arkea ja heilläkin omat työnsä eikä meidän vapaat kovinkaan usein sopineet yhteen.

Tänään mulla oli viimeinen työpäivä. Sieltä lähteminen oli toisaalta haikeaa, toisaalta odotan Suomeen lähtöä. Kuitenkin tuo työpaikka oli yksi merkittävä osa mun vuotta 2018 ja opin sielläkin paljon uutta. Luulen, että vasta kun täältä reissusta kotiudun tajuan oikeasti mitä tää kaksi kuukautta on antanut mulle, ja mitä oon oppinut. Vaikka tämä aika onkin ollut melko lyhyt, on se tuntunut niin sanotusti pitkältä. Ei huonolla tavalla, mutta on tuntunut normaalilta asua täällä Iso-Britanniassa, eikä Suomessa, jollain tavalla unohtanut elämän siellä hetkeksi aikaa. Odotan kuitenkin paluuta kotiin, ja sitä että näen mun kaikki läheiset ja kaverit.

Edessä on kaksi kokonaista päivää täällä Edinburghissa. Sunnuntai-aamuna lentomme lähtee kohti kotia. Parhaamme mukaan yritämme ottaa vielä kaiken irti tästä valtavan monipuolisesta kaupungista.

Aurinkoista viikonloppua!