Jos pitäs sanoa päällimmäiset fiilikset, niin jännitys ja odotus peittää kyllä haikeuden ja ikävän mennen tullen. On ollut sellainen levoton olo, eikä saa mitään aikaseks eli jollain tavalla sisäistän tän kyllä jo. Silti välillä tulee mietittyä, että mitenköhän meidän koira pärjää ilman mua ja mitenköhän mä pärjään ilman sitä ja mun perhettä sekä kavereita... Sitten taas muistan kuinka lyhyt aika kaks kuukautta on, ja sen miten innoissani oon tulevasta. Siitä selvitään vaikka päällä seisten!
Viime päivät oon viettänyt aikaa mun tärkeimpien ihmisten kanssa. Tiiän, että tuun näkemään heidät pian, kaksi kuukautta menee hurauksessa ohi ja mun pitää nauttia reissusta täysillä sen aikaa kun voin.
Huomenna näihin aikoihin kone onkin jo laskeutunut Skotlannin maaperälle. Aikainen herätys tulossa siis... Saa nähdä kuinka hyvin uni tulee illalla, kun kolmen maissa aamuyöstä pitäis olla jo autossa lähdössä. Tänne kirjottelenkin sitte seuraavaks Edinburghista, kunhan vaan maltan!
Ja koska oon ihminen, joka tarvii viime tingan, lähen nyt pakkaamaan :-D
- Sanni
No comments:
Post a Comment