PE 27.4.
Merin kone laskeutui perjantai-aamulla yhdeksän maissa. Mä menin vastaan häntä lentokentälle ja sieltä kaupunkiin päästiin kymmenen aikoihin. Käytiin ostamassa aamupala tarvikkeita, sillä molemmilla oli kova nälkä. Tehtiin aamupala meidän kämpillä, ja sen jälkeen lähdettiin kiertämään kaupunkia. Suuntasimme Vanhaan kaupunkiin ja sen läpi kulkevalle Royal Mile-kadulle. Kiertelimme erilaisia putiikkeja, turistikaupoista joulutavarakauppaan. Pysähdyimme ostamaan jäätelöt ja jatkoimme taas ihmettelyä muiden turistien tavoin. Kävimme maistelemassa viskejä The Scotch Whisky Experience nimisessä viskikaupan ja ravintolan yhdistelmässä. (Ja ei, meistä ei tullut viskin ystäviä :D) Kuljimme Edinburghin linnalle ja sen sisäpihalle, emme käyneet kuitenkaan sisällä. Ihastelimme siellä matkamuistokaupan ja otimme kuvia linnasta. Seuraavaksi kävelimme alas Princes Streetille, huinimme siinä hetken katsellen puistoa ja muutamia kauppoja. Kävimme myös syömässä Five Guys-pikaruokalassa. Tätä paikkaa ei ole turhaan kehuttu! Syömisen jälkeen näytin Merille, missä mun työpaikka sijaitsee. Sieltä suunnistimme kahvilaan nimeltä The Marshmallow Lady. Olimme katsoneet etukäteen, että haluamme käydä siellä. The Marshmallow Lady oli pieni putiikki, jossa oli myynnissä monenlaista vaahtokarkista tehtyä herkkua sekä muutamia käsintehtyjä kortteja. Vaahtokarkit oli tehty paikanpäällä ja niitä oli eri makuisia kuten vadelma, vanilja, suklaa ja salted caramel. Siellä pääsi maistelemaan jokaista makua, ennenkuin valitsi omansa. Päätimme tilata kaakaot ja suklaallakuorrutetut vaahtokarkkidonitsit. Nämä kun söi, sai itselleen todella äklönmakean olon. Pyysimme mukaan irtovaahtokarkit, jotka oli tarkoitettu kaakaon päälle. Emme vain pystyneet syömään niitä. Donitsi oli kyllä todella hyvä, ja voisin mennä syömään sellaisen uudestaankin :D Lähdimme kävelemään takaisin keskustaa kohti, sillä vaahtokarkkikahvila oli hieman keskustan "ulkopuolella", voisiko sanoa ei niin turistien täyttämällä/tietämällä alueella. Menimme viemään Merin kamat hostelliin. Sen alakerrassa oli pubi, jonne jäimme katsomaan juuri alkavaa futispeliä. Vastakkain olivat Edinburgh Hearts ja FC Aberdeen. Pubiin tuli paljon ihmisiä, joko seuraamaan peliä tai vain istumaan perjantai-iltaa. Me olimme molemmat niin väsyneitä päivän jälkeen, että päätimme mennä nukkumaan pelin loputtua.
LA 28.4.
Kun aamulla herätessäni, katsoin ikkunasta ulos ja näin sään. Ajattelin "Miksi just nyt pitää sataa?". Meillä oli suunnitelmissa Merin kanssa lähteä kävelemään Holyrood Parkiin ja Arthur's Seatille, mutta säätila ei ollut samaa mieltä meidän kanssa. Viestiteltiin Merin kanssa hetki ja päätettiin, että mennään joka tapauksessa, ei meitä ole sokerista tehty. Käytiin aamupalalla ja haettiin kaupasta vähän evästä. Koitettiin tehdä kaikki mahdollisimman hitaasti, jotta sade kerkeäisi lakkaamaan. Hetkeksi sade taukosi ja lähdimme kohti Holyrood Parkia. Se alkoi kuitenkin melkein heti uudelleen kun olimme päässeet paikan päälle. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa ylös asti, koska sinne asti oltiin tultu. Enää ei käännyttäisi takaisin. Matka huipulle alkoi ja välillä käveltiin melko epätasaistakin maastoa. Osan matkaa kuljettiin portaita, osan matkaa pitkin pelkkää rinnettä. Jossain vaiheessa huomattiin, että sade oli loppunut ja aurinkokin pilkisti pilven takaa. Tulee sittenkin hyvä sää! Huipulle piti oikeasti kiivetä, eikä liukkaat kivet helpottaneet matkantekoa yhtään. Päästiin kuitenkin ylös ja näkymä Edinburghin kaupunkiin oli henkeäsalpaava. Kuvat eivät pysty tekemään maisemalle oikeutta. Matka huipulle kesti noin 45 minuuttia, vähemmän mitä oletin. Hetken ihmettelimme huipulla ja otimme kuvia kunnes oli pakko lähteä alas, koska sade ja tuuli yltyi niin paljon ettei maisemien ihaileminen ollut enää mukavaa. Päästyämme takaisin alas sää oli jo melko kaunis, vaikkakin kylmä. Kävimme katsomassa St. Andrewsin kappelin rauniot ja sen jälkeen suuntasimme takaisin kämpille. Vaikka sää ei ollut mitä mainioin ja kengät olivat litimärät, kiipeäminen huipulle oli sen arvoista.
Teimme ruuaksi kanaa ja riisiä ja valmistauduimme iltaan. Olin nimittäin ostanut meille liput Edinburgh Rugbyn tapahtumaan nimeltä Silver Saturday ja päätimme mennä illan viimeiseen peliin, 1872 Cup Edinburgh vs Glasgow. Myös mun kämppikset Oona ja Eetu tulivat mukaan. Emme oikeen tienneet mitä odottaa, muutakuin hyvää meininkiä, Skotlannin kahden suurimman kaupungin rugbyjoukkueiden välisessä ottelussa. Rugbyn säännöistäkään meillä ei paljoa ollut tietoa. Matkustimme bussilla BT Murrayfieldille, joka on siis Edinburghin rugbyjoukkueen kotistadioni. Huomasimme, että bussissa oli muitakin menossa katsomaan peliä. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin lämmin ei ollut. Stadionille päästessämme tajusimme tapahtuman laajuuden. Silver Saturdayn aikana on monia naisten ja miesten rugbyliigojen finaaliotteluita. Siellä oli myös livebändi soittamassa pelien välissä! Tunnelma oli huikea ja omakin fiilis kasvoi entisestään kun pääsi porttien sisäpuolelle. Rugby todella on iso juttu täällä Skotlannissa. Saimme heti ensimmäisenä Merin kanssa sotamaalaukset poskiimme Edinburghin joukkueen värein, mustaa ja punaista. Etsimme istumapaikat ja odottelimme pelin alkua. Kun peli alkoi, 19.45, pelaajat esiteltiin ja kotijoukkue tuli kentälle pienten pelaajien tekemän kunniakujan läpi. Katsomot olivat melkein täynnä ja molempien joukkueiden kannattajia näkyi sekä kuului. Peli päättyi lopulta Edinburghin voittoon, 24-19. Kannatimme siis oikeaa joukkuetta ;) Lähdimme takaisin kohti keskustaa ja suuntasimme melkein välittömästi nukkumaan. Huomenna olisi uusi päivä.
SU 29.4.
Sunnuntai-aamuna menimme Merin kanssa aamupalalle Pret A Manager nimiseen kahvilaan. Sen jälkeen tulimme kämpille ja Meri pakkasi mukaansa meillä kuivumassa olleet kenkänsä. Lähdimme taas kiertelemään kaupungille, mutta ensimmäinen pysähdys oli aivan lähtöpisteen lähellä. Käväisimme nimittäin kiertämässä World of Wizardy-kaupan, jossa oli jos jonkinmoista Harry Potter-tuotetta. Kävimme Calton Hillillä katsomassa, ja ihmettelimme mitäköhän tapahtumaa täällä järjestetään. Sain onneksi vastauksen maanantaina, kun menimme Beltane 2018 tulishowhun. (Tästä pääset postaukseen, joka kertoo kyseisestä tapahtumasta.) Suunnistimme luonaalle Hard Rock Cafeseen. Tämäkin oli sovittu jo etukäteen sillä molempien piti saada kokoelmaansa uusi Hard Rock Cafe-tavara. Söimme ensin hyvin. Tunnelma noissa ravintoloissa on aina hyvä ja asiakaspalvelu ystävällistä, niin myös tälläkin kertaa. Lopuksi kävimme ostamassa matkamuistot itsellemme. Meri osti t-paidan ja minä shottilasin. Matka jatkui Princes Streetille, jossa kiersimme muutaman vaatekaupan. Molemmilla oli vähän makean nälkä, joten päätimme mennä Coro nimiseen suklaakahvilaan, jonka olin aiemmin itse bongannut kaupungilla kulkiessani. Menu oli todella hyvänoloinen ja nosti veden kielelle. Olimme kuitenkin vielä täynnä lounaasta, joten mitään isoa ei haluttu. Tilattiin minttusuklaapirtelöt ja vohvelit. Pirtelöt maistuivat, mutta ensin mä löysin pirtelöni joukosta muovin palasia ja vähän ajan päästä myös Meri löysi... Sanoimme tarjoilijalle niistä, ja he ottivat onneksi sen huomioon laskussa. Muuten ei ollut valittamista, sillä molempien vohveliannokset olivat oikein hyviä ja makean nälkä taltutettiin täysin :D Kiertelimme vielä muutamat kaupat ja sitten olikin Merin aika lähteä kohti lentokenttää. Vietettiin hauska viikonloppu, kiitos seurasta Merille! (Muutamat kuvista on myös hänen ottamiaan.)
No comments:
Post a Comment